Sammal puutarhassa puhututtaa ja jakaa mielipiteitä. Olen saanut huomata, että suurin osa suomalaisista ei halua sammalta puutarhaansa. Monissa nurmikon hoito ja -ohjekirjoissa vinkataan ja neuvotaan kuinka sammaleesta pääsee eroon. Sammaloituneet pinnat pestään pihalla painepesurilla tai jynssätään puhtaaksi harjalla. Sammal on nurmikon omistajalle melkeinpä kirosana.

Miksi?

Sammal on osa boreaalisen havumetsävyöhykkeen lajistoa. Se on osa suomalaista luontoa. Mitä olisi suomalainen kuusimetsä ilman kauniin vihreää sammalpatjaa, joka peittää maanpintaa pehmeänä ja kutsuvana? Suomalainen on metsäkansaa. Metsän antimia on käytetty iät ja ajat hyväksi. Puusta rakennettu taloja ja huonekaluja, marjoja ja riistaa käytetty ravinnoksi. Myös sammaleella on ollut oma roolinsa pohjoisissa metsissä. Sammalta hyötykäytettiin entisaikaan moneen, sillä tilkittiin hirren rakoja, käytettiin kuivikkeena esim. haavataitoksissa (karhunsammaleella on erittäin hyvä kyky imeä nestettä ja se on antibakteerinen) sekä tehtiin erilaisia käsitöitä. Tänä päivänä sammal on meille puutarhaihmisille ehkä tuttu kokedama-asetelmista, joiden juuret juontavat japanilaiseen kulttuuriin. Japanissa sammalta on osattu arvostaa, siellä sammal kuuluu osaksi puutarhaa, ja sitä ei missään nimessä poisteta, vaan vaalitaan.

Sammaleen rakenne on mielenkiintoinen. Siinä missä putkilokasveilla on peruselimet: juuret, varsi ja lehdet, sammaleelta puuttuvat juuret. Putkilokasveilla juurten yksi tehtävistä on veden ja ravinteiden otto maaperästä. Sammaleelta juuret puuttuvat, se kiinnittyvät alustaansa pelkillä juurtumahapsilla, jotka ovat juuren tapaisia rakenteita. Nämä juurtumahapset eivät tosin ime vettä, vaan sammal imee vettä itsensä koko kasvin pinnan läpi. Sen lisäksi sammaleen sisäosien puutteelliset vedenkuljetusjärjestelmät tekevät sammaleesta alttiin kuivumiselle. Tämän takia sammaleet kasvavat ja viihtyvät kosteilla paikoilla, siellä missä vettä on helposti saatavilla sekä kasvin pinta ei altistu auringon paahteelle.

Jos minulta kysytään sammal saa kasvaa puutarhassa. Sen puolesta puhuvat seuraavat argumentit:

• Se on kaunista
• Se tuntuu jaloissa pehmeältä
• Se on vihreää ympäri vuoden
• Se kestää kuivuutta (kuivuessaan menee horrostilaan ja virkistyy kastuessaan)
• Sitä ei tarvitse kastella (vrt. nurmikko)
• Sitä ei tarvitse haravoida (vrt. nurmikko)
• Se imee hiilidioksidia eli on ekologinen valinta
• Se imee sadevettä, toimii puutarhan hulevesien tasaajana

Sammal hakeutuu paikkoihin kasvamaan, jossa sillä on suotuisat olot. Sammal tarvitsee kosteutta sekä hieman happaman maaperän. Tosin tämä on hienoinen yleistys, sammallajeja on paljon ja niilläkin, kuten muillakin elävillä eliöillä, on erilaisia vaatimuksia elinympäristönsä suhteen.

Minua on kovasti ilahduttanut viime aikoina uusien tuulten puhaltaminen. Olen saanut DigiGardenin puolelle asiakkaita, jotka ovat halunneet kasvattaa ja lisätä sammalta omassa puutarhassaan. Olemme käyneet hedelmällistä keskustelua siitä, kuinka sammalta saisi lisättyä omaan puutarhaan sellaisiin paikkoihin, joissa sammal luontaisesti viihtyy. Luonnossa sammal kasvaa valitettavan hitaasti, joten sammalpuutarhurilta kysytään pitkää pinnaa. Ohessa muutama vinkki sammalpuutarhan perustamiseen tai nykyisen sammalkasvuston lisäämiseen. Matkalle kohti sammalpuutarhaa kannattaa ottaa mukaan kärsivällisyyttä ja kokeilunhalua.

Sammaleen siirto metsästä tontille

Etsi metsästä (muistathan maanomistajan luvan keräämiselle) mieluista sammalta. Ota sammaleesta pieniä näytepaloja sieltä sun täältä. Älä koskaan ota isoa aukkoa yhdestä paikasta.

1. Leikkaa (esim. pistolapiolla) pala sammalta. Ota mukaan myös sammaleen pohjassa olevaa metsänpohjaa (juurikerroksen alapuolella olevaa maata). Näin saat siirrettyä sammaleelle suotuisaa kasvualustaa mukanasi pihamaalle. Ota mukaan myös irtonaista metsämaata. Pidä sammaleet kosteana.
2. Valmistele siirtopaikka. Kaiva sammalpalan mentävä kolo, täytä se metsästä otetulla kasvualustalla. Kastele maa hyvin. Kastele myös sammaleet hyvin.
3. Sovittele sammalpalat maahan. Tilkitse sammalpalojen välit hyvin metsämaalla. Jos palat meinaavat irrota, kiinnitä ne pienillä puutikuilla maahan.
4. Kastele istutusta kaksi kertaa päivässä. Älä päästä sammalmattoa kuivumaan.
5. Paras aika siirtää sammalia, on syksy. Silloin ilma on kosteaa ja syksyn sateet huolehtivat osaksi kastelusta.

Sammaleen kylväminen

Tällä menetelmällä kylvät sammalia luontoystävällisemmin, koska et tarvitse kuin pienen sammalpalan luonnosta. Valitse mieluinen sammallaji luonnosta ja ota siitä pieni näytepala (pohjamaata tarvittaessa, kts. ohje).

1. Kuivata sammalpala esimerkiksi lämpimässä ja kuivassa autotallissa.
2. Jauha kuiva sammapala morttelissa tai tehosekoittimessa hienoksi. Sekoita hieno sammaljauhe hiekan kanssa. Hiekka edesauttaa sammalta kiinnittymään kasvualustaansa paremmin. Laita sammalseos lasipurkkiin ja ripottele siitä sammalta aina tarvittaessa puutarhaan.
3. Kylvä sammalseos halutulle kasvualustalle ja pidä kylvös kosteana. Kasvualustaa voi parannella metsästä otetulla pohjamaalla.

Sammaleen kasvua (oikean pHn suotuisa vaikutus kasvuun) voidaan tukea sivelemällä pintoja happamalla ”jugurtticocktaililla”. Jos sammalta halutaan kasvattaa tasaisten pintojen päällä, pinta kannattaa sivellä seuraavalla cocktaililla ennen sammalseoksen ripottelua:

1 osa luonnonjugurttia/maitoa/

7 osaa vettä

Sammalseoksen ripottelun jälkeen kasvusto kannattaa pitää kosteana. Sitä voi käydä sumuttelemassa muutamia kertoja päivässä. Paras aika sammalseoksen kasvattamiseen on syksy, jolloin ilmassa on kosteutta ja sateet auttavat pintojen kastelussa.

Jos sammal puutarhassa kiehtoo ja kiinnostaa, suosittelen lukaisemaan Ulrica Nordströmin kirjoittaman kirjan Samettinen sammal puutarhassa ja ruukussa.

T. Emmi DigiGardenista