Muutimme nykyiseen kotiin, kun se oli uusi. Pihassa kasvoi pelkkä nurmikko ja istutuksia ei ollut. Nurmikkoalue ei ollut kovin iso ja se oli suorakaiteen muotoinen.

Uusi koti oli ihana ja siinä oli paljon terassitilaa, joten alapihan tilanne ei minua pariin vuoteen huolettanut. Uudessa kodissa pitää asua vähän aikaan, kierrellä ja kaarrella tiluksia, jotta huomaa mikä toimii ja mikä ei. Huomasin hyvin pian, että kotimme ainoa nurmikkoalue eli ”alapiha” ei toiminut. Se oli hyvin kapea ja pitkänomainen. Sen lisäksi siihen paistoi koko päivän aurinko. Asumme rivitalossa, jossa muiden asuntojen autot ajoivat vielä tämän alapihan ohi, joten yksityisyyttä ei ollut ollenkaan.

Pihan suunnittelu nykyisen kaltaiseksi on ottanut monta vuotta. Vasta viime keväänä oivalsin rakentaa pihaan pergolan. Pergolalla oli kaksi tarkoitusta: 1) jakaa pitkulainen piha kahteen osaan, katkaista pitkältä tuntuva nurmikkoalue sekä 2) tuoda yksityisyyttä sekä varjostaa pihan kuuminta kohtaa päivisin.

Pergolan rakentaminen pihaan sujui yllättävän nopeasti. Teimme kaikki työt itse. Aluksi suunnittelimme pergolan koon. Puolet tästä pitkänomaisesta pihasta asettuu kahden autotallin väliin ja pergolan rakentaminen tähän valmiina olevaan syvennykseen tuntui luontevimmalta. Näin talon ulkoasu ei kärsinyt, vaan itseasiassa jopa rakennuttaja ihmetteli, miksei ollut tajunnut rakentaa vastaavanlaisia kaikkiin asuntoihin?

Pergola ei saa olla suhteessa taloon väärän kokoinen. Liian iso pergola osuu pahasti silmään ja jättää kaiken muun varjoonsa. Lisäksi puisten tukirakenteiden koko täytyy osaa mitoittaa talon rakenteisiin nähden sopivaksi. Meilläkin kantavien tukipuiden koon miettimiseen meni hetki.

Itse halusin, että pergolasta tulee moderni ja kepeä. Pergolan tien puoleiseen seinään laitettiin samanlaista vaakarimoitusta kuin talon yläterassin kaiteissa. Rimaseinää ei nostettu aivan ylös asti, vaan se peittää noin 2/3 seinästä. Rimaseinää pehmentämään istutettiin 5 kpl säleikkövilliviiniä. Tämä toivottavasti tulevaisuudessa verhoaa rimaseinän pehmeään vihreään väriin. Pergolan tukipuut valettiin betoniin, tämä estää niiden routimisen ja liikkumisen. Pergolaa ei myöskään kiinnitetty talon rakenteisiin, vaan se seisoo vapaasti omilla jaloillaan.

Pergolan sisäosan materiaali valikoitui helposti. Emme halunneet siihen pihakiveä (kallis ratkaisu), emmekä terassipuuta (puun huoltaminen), vaan päädyimme suht nopeasti singeliin. Singelin laitto hoitui päivässä ja se oli myös kaikista edullisin ratkaisu. Singeli on kaunis luonnonmateriaali. Se tuo pihaan ilmettä, rosoisuutta ja sopii todella hyvin, erilaistan kasvien ja pergolan tukipuiden kanssa yhteen. Ennen singelin laittoa kaavimme nurmikon pois ja laitoimme pohjan päälle paksun maisemointikankaan.

Pergolan rakentamisen jälkeen pitkänomainen piha tuntui jakautuvan kahteen erilaiseen oleskelualueeseen: yksityiseen puoleen (jossa meillä on myös poreamme) ja nurmikkoalueeseen, jossa on kaksi perennapenkkiä sekä puu. Pergolan sisäosan ilmasto myös muuttui, nyt siellä menestyy kasveja, joita en voinut aikaisemmin edes kuvitella sinne istuttavani. Isot ruukkuhortensiat, rotkolemmikki, kuunliljat viihtyvät villiviinin katveessa, aurinkoisissa osissa taas kukoistavat kivikkokasvit, laventelit, salviat sekä pelargoniat. On ollut ihanaa huomata, että aurinkoisen ja paahteisen pihan aurinko-oloja pystyy itse säätelemään varjostuksen avulla.

Olen suunnitellut oman pihan niin, että vaikka se on pienehkö citypiha, siinä riittää minulle haastetta. Pergolan sisäosan perennapenkki tarjoaa puuhasteltavaa sekä singelin päälle on helppo asetella näyttäviä ruukkuistutuksia.

Olen pyrkinyt rakentamaan pihan niin, että siinä on aina jotain kukkivaa. Keväisin kukinnan aloittavat tulppaanit, nurmikon reunassa oleva kevätlinnunsilmä. Sen jälkeen varjoisen alueen perennapenkissä alkaa tapahtumaan; rotkolemmikki ja pikkutalvio sekä kivikkokasvit innostuvat kukkimaan. Suuret heinät ehtivät kesäkuussa kasvaa mittaansa ja purppuraheisiangervo muuttuu auringossa karmiininpunaiseksi. Heinäkuussa akileijat aloittavat kukintansa ja loppukesän loistoa tarjoaa syyshortensia. Mielestäni monimuotoiseen pihaan kuuluu myös puut. Pieneen pihaan ei kannata istuttaa isoa puuta, se varjostaa ja roskaa. Meille valikoitui sateenvarjojalava. Se ei kasva pituutta, mutta leveyttä kylläkin. Oikealla hoidolla ja leikkauksella siitä kasvaa etupihamme komistus.

Pienessä pihassa kasvien muodoilla ja väreillä voi myös rohkeasti leikkiä. Pieni piha ei rajoita, mutta kasvivalintojen kanssa kannattaa olla tarkka.

Valitse pihaan:

• erilaisia siroja ja pieniä puita (kukkivia koristepuita, hedelmäpuita, rungollisia lajikkeita, esim. rungolliset pikkusyreenit ovat nyt tosi trendikkäitä)
• köynnöksiä (moni- tai/ja yksivuotisia) kiipeilemään ristikoita, tukipuita, puun runkoa pitkin. Tässäkin voit käyttää mielikuvitustasi! Hyödynnä pihasi potentiaali vertikaalisuunnassa.
• näyttäviä lehtiperennoja tuomaan muhkeutta kukkapenkkeihin
• kukkivia perennoja tuomaan korkeutta ja herkullisia väriyhdistelmiä pihaan
• syötäviä kasveja, esim. keittiöpuutarha lavakauluksissa, amppeleissa tai ruukuissa. Kaupoista löytyy jalostettuja pensasmustikka- ja vadelmalajikkeita, joita voi kasvattaa ruukussa.
• hyödynnä eri kokoisia ja näyttäviä ruukkuistutuksia, istuta niihin kausikukkia, perennoja, heiniä, pieniä puita yms. vain mielikuvitus on rajana.

Lisää pihastani klorofylliterapian instassa. Tervetuloa kurkistamaan!

T. Emmi DigiGardenista