Onnistuuko?
Kyllä onnistuu! Pelargonit ovat meillä Suomessa kausikasveja tai kesäkukkia, jotka viihtyvät Suomen ilmastossa vain kesät ulkona. Pakkasta ja lunta ne eivät kestä, ja sen vuoksi moni heittää kukat kompostiin kesän päättyessä. Vastaavanlaisia kauniisti ja näyttävästi kukkivia kausikasveja meillähän on monta: terassihortensia, maljaköynnös, verenpisara jne. Lista on pitkä ja näyttävä. Sen lisäksi puuvartiset kasvit, kuten erilaiset sitrukset, oliivipuut sekä viikunat ovat lisääntyneet suomalaisten terasseilla ja patioilla viime vuosina. Niidenkin sesonki on Suomen ilmastossa valitettavan lyhyt.
Monet edellä mainitut kasvit voitaisiin talvettaa viileässä (noin +5-+10 astetta) ja vähässä valossa. Harvoilla tosin enää on tätä “kuuluisaa viileää tilaa”, koska uudet talot rakennetaan niin, että lämpötila nousee huoneessa kuin huoneessa lähemmäksi 20 astetta. Vanhojen omakotitalojen eteiset eli porstuat valoisine ikkunoineen jää vain haaveeksi. Tämän ei kannata antaa lannistaa, vaan kokeilla tuoda kasveja mahdollisuuksien mukaan sisään, huoneenlämpöön talven ajaksi.
Jos pelargonin ottaa sisälle huoneenlämpöön, talvetuksen voi tehdä kahdella eri tavalla:
- Laittaa pelargoni kasvivalon alle ja jatkaa kastelemista ja lannoittamista suht normaalisti.
- Sijoittaa kasvi viileimpään huoneeseen ikkunalaudalle tai paikkaan, jossa kasvi saa luonnonvaloa mahdollisimman paljon. Kastelu on niukkaa ja lannoitetta ei anneta.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Sen avulla kasvi jatkaa kasvuaan normaalisti, koska valon määrä ja lämpötila (esim. kodin huoneenlämpö 20-22 astetta) on sopusoinnussa. Kasvin hoitaminen on helppoa ja liikakastelun vaara ei ole niin suuri kuin kohdassa 2. Kasvi jatkaa kasvivalon avulla yhteyttämistä ja vedelle on käyttöä! Pelargoni jaksaa rakentaa uutta; energiaa riittää kasvuun ja kehitykseen. Saattaapa käydä jopa niin, että kasvi kukkii keskellä pimeintä talvea. Kasvua tukemaan kannattaa antaa nestemäistä lannoitetta sekä merileväuutetta.
Monet kokevat pärjäävänsä ilman kasvivaloa. Tämäkin on ihan hyvä vaihtoehto. Silloin vain tarvitaan hieman tarkkaavaisuutta kastelun kanssa. Kun valon määrä vähenee, myös kasvin yhteyttämisteho hiipuu. Silloin ruukkuun kaadetulle vedelle ei ole käyttöä niin paljon kuin kasvivalon alla kasvavalla kasvilla. Tämän vuoksi liikakastelu saattaa aiheuttaa sen, että juuret ovat koko ajan märkiä. Se saattaa johtaa niiden mädäntymiseen ja kasvin huonovointisuuteen tai jopa kuolemaan. Ilman kasvivaloa siis toisin sanoen pärjää, mutta kastelun suhteen pitää olla varovainen. Samanlaista kasvua ja kukintaa on myös ehkä turha odotella.
Samalla tavalla voidaan menetellä myös monen muun “kausikasvin” kanssa. Itse toin tänä talvena sisälle hyvissä ajoin syksyllä pikkusitruksen eli kalamondiinin sekä aito-viikunan. Kummatkin viettivät kesäpäiviään lasitettulla terassilla. Alkusyksyn kasvit voivat vielä hyvin, mutta marraskuussa kummatkin reagoivat muuttuviin olosuhteisiin tiputtamalla lehtiä. Aitoviikunaan iski myös kilpikirva.
Kun kasvi alkaa talvella varistamaan lehtiään, on syytä pohtia mikä on varisemisen taustalla? Yleensä ongelmaa kannattaa lähteä selvittelemään jostain näistä:
- Kastelu: Liikaa vai liian vähän?
- Lämpötila: Liian korkea huoneenlämpö tai liian kylmää?
- Valo: Liian vähän valoa?
- Ravinteet: Jos kasvivalo on käytössä, unohtuiko lannoitus?
- Ilmankosteus: Liian alhainen ilmankosteus?
- Sijoittelu: Saako kasvi vetoa, kylmää vai onko lämmönlähde esim. takka tai patteri lähettyvillä?
Kalamondiinin ja viikunan ongelmaksi paljastui liian lämpimät olosuhteet (21 astetta) suhteessa valoon. Kasvit eivät olleet kasvivalon alla ja olin sijoittanut ne keittiön ikkunlaudalle (ilmansuunta länteen). Siirsin kasvit viileämpään autotalliin (noin 19 astetta) kasvivalon alle. Autotallissa pidän talvella kasveille Airamin kasvilamppua ajastetusti päällä, noin klo 8-21. Tämä kasvilamppu (LED 160 lm 5W) antaa violettia väriä, joten valon aallonpituudet ovat kasveille hyvät. Pelastusoperaatiossa tehostin ilmankosteuden nostoa sekä annoin kasteluveden mukana kasveille merilevää. Variseminen loppui parissa päivässä ja varsinkin aitoviikuna kasvattaa uusia lehtiä silmissä. Ero on huima!
Jos kasvien talvetus kiinnostaa, suosittelen lukemaan YLEN artikkelin: Pelargonit selviävät talvella kuivassa ja kuumassa kerrostalohuoneistossa – juuri nyt niistä voi ottaa pistokkaat talteen. Siinä pelargonikasvattaja Tiina Hiltusen kanssa pohdimme kasvien talvettamista ja jaamme vinkkejä pistokkaiden ottoon.
Kasvien talvettamista kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla! Valon avulla talvettaminen onnistuu varmasti. Pieni lehtien kuivuminen ja variseminen kuuluu myös asiaan, siitä ei kannata heti huolestua.
T. Emmi DigiGardenista
