Mitä tehdä tulppaaneille, kun näyttävä kukinta on ohi?

Tämä askarruttaa varmaan monia.

Ilo kauniista ja värikkäästä kukinnasta haihtuu äkkiä, kun tulppaanit ovat kukintansa päättäneet. Siinä vaiheessa luonto antaa tilaa jo muille väreille ja kasveille. Tulppaanin varret ja lehdet jäävät ikävästi näkyviin kukkapenkkeihin ja ne tekisi mieli repiä sieltä pois. Mitä siis tehdä? Toiset antavat tulppaanien olla ja elellä sulassa sovussa muun perennakasvillisuuden lomassa. Tämä olisikin ideaali tilanne, istuttaa tulppaanit niin taidokkaasti, että niiden kuihtuvat varret jäisivät isolehtilehtisten perennojen varjoon. Minä en ole osannut toimia niin, tulppaanit ovat kodin sisäänkäynnin vieressä, paraatipaikalla omassa penkissään. Kesällä olisi tarkoitus kylvää samaan penkkiin luonnonkukkien siemeniä. Nyt töröttävät varret ovat kiusanani ja ne tekisi mieli leikata ja kerätä ne jo pois. Näin olen tehnytkin useana vuotena, mutta nyt olen perehtynyt tulppaanien sielunelämään paremmin ja päätin toimia eri tavalla, koska haluan nauttia samojen tulppaanien kukinnasta vielä seuraavinakin vuosina.

Pääsääntö on se, että tulppaanisipulit kukkivat vain yhden kerran. Toki eroja löytyy, esimerkiksi näyttävät Darwin-tulppaanit jaksavat kukkia useamman kerran. Lajeissa ja lajikkeissa löytyy siis vaihtelua. Jos penkkiin ei lisää syksyisin uusia sipuleita, kukinta jossain vaiheessa hiipuu. Jos haluat varmaa joka keväistä kukkaloistoa pihallesi, kannattaa ostaa lajeja, joille luvataan useamman vuoden kukinta, lisätä uusia sipuleita kukkapenkkiin syksyisin ja kerätä vanhat jo kukkineet tulppaanit kesällä pois penkistä ja istuttaa syksyllä uudet yksilöt; sivusipulit maahan.

Mitä sivusipulit ovat?

Se miksi en kerää törröttäviä varsia ja lehtiä pois heti kukinnan jälkeen, on sivusipulien syy. Ne ovat pieniä, uusia sipuliyksilöitä, joita kehittyy keväällä ja kesällä emosipulin kylkeen. Kun kukinta on ohi, käyn katkaisemassa jokaiselta sipulilta varresta kukan pois. Näin varmistan, että kasvi ei ala kasvattamaan siemeniä ja käytä energiaa niiden kasvattamiseen. Tämän jälkeen jätän tulppaanin varren ja lehdet yhteyttämään ja keräämään energiaa maan alla olevaan osaan: sipuliin ja varsinkin uuteen sivusipuliin. Kun lehdet ja varsi ovat lakastuneet, tehtävänsä hoitaneet, kerään sipulit pois kukkapenkistä. Pidän niitä kesän viileässä ja kuivassa paikassa ja syksyllä istutan emokasvin kyljestä sivusipulin maahan. Heti seuraavana vuonna se ei vielä jaksa kukkia, mutta myöhemmin kyllä. Sivusipuleita saattaa muodostua vanhan emosipulin kylkeen useita ja ne voivat olla eri kokoisia. Varmimmin kukkii kookkain yksilö.

Jos olet ostanut kaupasta edullisia tulppaaneita, en tiedä viitsisinkö lähteä moiseen rumbaan. Jättäisin tulppaanit ehkä maahan ja lisäisin syksyllä uusia sipuleita. Jos vanhat sipulit jaksaisivat kukkia, olisi se iloinen yllätys. Tänä vuonna kuitenkin itse panostin sipuleihin ja tilasin niitä Mustilan verkkokaupasta. Nämä olivat sen verran tyyriitä, että ehkä yritän katsella noita kuihtuvia varsia vielä hetken ja otan sitten yksilöt pois maasta; sipulivauvojen kera. Ne pääsevät syksyllä kukkapenkkiini ja ilahduttamaan oveni sisäänkäyntiä seuraavina vuosina.