Alppiruusut eli rhodot ovat suomalaisen puutarhan ikisuosikkeja. Rhododendron-suku voidaan jakaa kahteen ryhmään: ainavihantiin alppiruusuihin ja lehtensä tiputtaviin atsaleoihin. Kokoluokan kirjo on aikamoinen, pikkuisista varvuista aina isoihin 30 metrisiin puihin. Suurin osa suomalaisen puutarhan alppiruusulajeista ovat parimetrisiä yksilöitä, mutta niiden rinnalle puutarhaliikkeisiin on tullut matalampia lajeja, jotka kukkivat aikaisin keväällä toukokuussa.
Alppiruusun viehätys johtuu kahdesta asiasta: näyttävistä kukista sekä ympäri vuoden vihreänä pysyvistä nahkeapintaisista lehdistä.
Alppiruusun ihanteellinen kasvupaikka on puolivarjoisa tai varjoisa. Se menestyy auringossa, mutta silloin kastelussa pitää olla tarkka sekä kasvia on suojattava tuijien tapaan kevätauringolta. Nuoren taimen juuret sijaitsevat lähellä maanpintaa, vasta 10-vuotiaalla yksilöllä saattaa juuret yltää syvemmälle maahan. Tämän vuoksi keväisin alppiruusu saattaa kuivua hyvin helposti aurinkoisella paikalla, ellei sitä varjosta. Lumi toimii hyvänä suojana, mutta jos sitä ei ole, pitää kasvit suojata esimerkiksi varjostuskankaalla.
Optimaalinen kasvupaikka alppiruusulle on mäntymetsän siimes. Siellä auringon valo paistaa, mutta siivilöityy pehmeästi kasvin lehdille. Maankin pH-arvo on optimaalinen, sillä alppiruusut viihtyvät happamassa maassa. Tämän vuoksi alppiruusuja ei myöskään kalkita.
Koska alppiruusulla on hento juuristo, maaperän pitäisi olla ilmavaa ja kuohkeaa. Vesi ei saisi jäädä juurien ulottuville seisomaan. Hyvä kasvualusta koostuu esimerkiksi hajoavasta eloperäisestä aineksesta, multa- ja turvemaa olisi optimaalisin. Istuttamisessa kannattaa ottaa huomioon paikan valinnan lisäksi seuraavat asiat:
- puolivarjoinen ja tuulensuojaisa paikka
- kalkitsematon ja kuohkea maa
- istutussyvyyden kanssa kannattaa olla tarkka: istuta alppiruusu samaan syvyyteen kuin myyntiruukussa ja jätä juurenniska näkyviin (kuva)
- käytä havu- ja rhodomultaa
- viimeistele pinta katteella
- huolehdi hyvästä kastelusta juurtumisen edistämiseksi
Alppiruusua kannattaa myös lannoittaa. Lannoittaminen omalla havu-ja rhodolannoitteella kannattaa aloittaa jo toukokuussa. Seuraavan kerran kasvi lannoitetaan kukinnan jälkeen, jotta uudet vuosiversot saavat ravinteita kasvun tueksi. Heinäkuun jälkeen alppiruusua ei enää lannoiteta. Lannoitteen puute sekä liian kuiva ja paahteinen kasvupaikka näkyy alppiruusun lehtien värissä, ne muuttuvat vaalean hailakoiksi.
Keväällä lannoittamisen yhteydessä alppiruususta voi poistaa halutessaan vanhat ja kuivuneet kukinnon osat sekä leikata pois kuivuneet ja kuolleet oksat. Muuta leikkausta alppiruusu ei kaipaa.
Tarvitsetko apua alppiruusun kanssa? Ota yhteyttä www.digigarden.fi
T. Emmi DigiGardenista
