Kansantajuinen ohje kasvivalojen käyttöön

Kasvit tarvitsevat valoa ja valo vaikuttaa kasveihin monella eri tavalla. Monet kasvin toiminnoista on sidottu valoon, sen määrään ja laatuun. Varsinkin talvella kasvivalojen käyttö on lisääntynyt, koska led- tekniikan turvin kasveja voi valottaa turvallisesti ja energiapihisti. Kasvivalojen avulla kasvit saavat pimeässä pohjolassa tarvitsemansa valon ja kasvien kasvu jatkuu normaalisti talvikuukausienkin ajan.

Kun kasvivalo- aiheeseen tutustuu lähemmin, huomaa olevansa sähkömagnetismin maailmassa. Termit kuten aaltoliike, nanometri, värilämpötila… vilahtelevat silmien edessä ja aihepiiri tuntuu tukalan vaikealta ymmärtää. Pelkän oikean peruspolttimon hankinta kaupasta on mielestäni tänä päivänä aikamoinen suoritus. Milloin kanta on väärä tai valon väri ei ole samanlainen kuin muissa kodin valaisimissa. Tuskastuin tässä ”sähkömagnetismiviidakossa” ja päätin ottaa aiheesta selvää, ja kirjoittaa kansantajuisen ohjeen kasvivalojen hankkijalle. Kasvivaloa ei nimittäin kannata ostaa summamutikassa, vaan perehtyä hieman kasvivalojen teknisiin ominaisuuksiin. Myös valon värin miellyttävyyttä kannattaa miettiä, ennen kuin suuntaa polttimopaketin kanssa kassalle.

Paras valo kasveille on luonnonvalo, mutta sen määrä vähenee meillä Suomessa radikaalisti talvella. Kasvivalolle olisikin käyttöä lokakuusta helmikuulle. Pelkkä kasvien siirto eteläikkunalle ei riitä tarjoamaan monelle kasvilajille tarvittavaa valomäärää. Monet huonekasveistamme on kotoisin tropiikista, jossa päivänvalon määrä ei vaihtele näin paljon vuodenaikojen mukaan ja aurinko paistaa tehokkaasti korkealta melkein ympäri vuoden. Keväällä ja kesällä kun valon määrä lisääntyy, kasvivaloille ei ole enää käyttöä. Silloin auringosta tuleva valo riittää kasvien tarpeisiin. Kauniina kesäpäivänä Suomessakin valoteho yltää 50 000 luksiin.

Kasvit tarvitsevat valoa yhteyttämiseen. Yhteyttämisessä syntyvien hiilihydraattien turvin kasvi kasvaa paksuutta ja pituutta sekä valmistaa kukka-aiheita. Valon eri aallonpituudet hyödyttävät kasvia eri tavoin ja hyvässä kasvivalaisimessa onkin näitä aallonpituuksia sopivassa suhteessa. Sen lisäksi hyvä kasvivalo kotikäyttöön on raikkaan kirkas eikä näytä silmään violetilta tai siniseltä.

Valonpuutosoireet näkyvät kasvissa heikkona kasvuna. Lehdet kellastuvat ja tipahtavat pois. Kasvi kasvattaa hentoja ja vaaleanvihreitä varsia ja lehtiä. Kukkanuppuja muodostuu vähän tai ne kuihtuvat pois ennen aikojaan. Valon, ilmakehän hiilidioksidin ja veden avulla kasvi valmistaa itselleen ravintoa (=energiaa) eli glukoosia. Osa yhteyttämisessä syntyvästä sokerista kasvi käyttää omaan kasvuunsa. Osa sokerista varastoidaan pahan päivän varalle esim. maan alla oleviin osiin esim. juurimukuloihin. Jos valoa ei ole, tai sitä on niukasti kasvin kasvu, hidastuu tai tyrehtyy kokonaan. Kasvi kärsii stressistä ja altistuu helpommin kasvitaudeille ja -tuholaisille.

Kasvilamppujen ostaja joutuu vääjäämättä selvittämään kaupassa polttimon teknisiä ominaisuuksia. Sen lisäksi eri viherkasvilajien valontarve on erilainen. Varjossa viihtyvät kasvit, esim. palmuvehka ja saniainen pärjäävät talven ilman kasvivaloa, mutta kasvit kannattaa kuitenkin siirtää mahdollisimman lähelle ikkunaa ja luonnonvaloa.

Lumen (lm) on mittayksikkö, joka kertoo kuinka tehokas, valaisin on. Lumen-arvo kuvaa valon kokonaismäärää, joka säteilee valaisimesta. Mitä suurempi lumenluku on wattia kohden, sitä tehokkaampi lamppu on. Hyvä lumen-arvo kasveille on 400-800 lm. Mitä pienempi lumen-arvo, sen heikompi valotehokkuus valaisimella on. Pienet lm-arvot soveltuvat esimerkiksi pienille ja tummalehtisille huonekasveille.

Lux (lx) on taas mittayksikkö, joka kuvaa valaistuksen voimakkuutta tietyllä pinnalla tai alueella. Kun valonlähde on kauempana pinnasta, lux-arvo vähenee, koska sama määrä valoa jakautuu suuremmalle alueelle. Viherkasvien valontarve on vähintään 1000 luksia 12h päivässä. Esimerkiksi talvella eteläikkunalla luonnonvalon luksimäärä voi olla vain 400 lx. Tämän vuoksi kasvivalon käyttö talvikuukausina on suositeltavaa.

Kasvivalon hankinnassa kannattaa kiinnittää huomiota myös miltä kasvilampun väri näyttää. Harva haluaa valaista olohuoneensa violetilla sävyllä. Värilämpötila Kelvin (K) kertoo valon värin. Kirkasta ja raikasta päivänvaloa jäljittelevä kasvivalo on sisustajan mieleen. Sen lisäksi on olemassa kasvivaloja, joissa on ajateltu vain kasvin tarvitsemia tiettyjä valon aallonpituuksia ja niiden värisävyt saattavat olla sinisiä, violetteja tai punaisia. Sininen valo esimerkiksi vaikuttaa kasvin varren kasvuun ja tukevoittaa kasveja, kun taas punainen valo vaikuttaa kasvin kukintavaiheeseen.

Jos kasvivalon värisävyn haluaa valita neutraalin ja raikkaan valkoisen, kannattaa valita päivänvaloa jäljittelevä kasvivalo. Sen Kelvin-arvo on 3300-5000 K. Vastaavasti taas kasvihuoneessa tai taimetusvaiheessa kannattaa valita lamppu jossa valon sinisen, violetin ja punaisen aallonpituuden spektrejä. Punaisen valon kelvin-arvo on 2700-3000, violetin 4000-5500 ja sinisen 6000-6500. Mitä pienempi kelvin arvo on, sen punaisempaa valo on. Kun kelvin arvo kasvaa sen sinisempää valo on.

Värilämpötilan mukainen luokittelu:

kylmä päivänvalovalkoinen               yli 5000 K

neutraali valkoinen                             3300-5000 K

lämmin valkoinen                                alle 3300 K

Tavallinen hehkulamppu ei sovi kasvivaloksi. Se kuumenee liikaa ja sen tehokkuus ei riitä kasvien kasvuun. Onneksi markkinoille on tullut kasveille sopivia polttimoita (esim. Airam led plant) jotka sopivat E27 ja E14 kantoihin. Nämä polttimot voi kiinnittää mieluisiin valaisimiin kotona ja kasvilamppu on valmis! Kasvilamput voivat olla osa kodin sisustusta ja kauniita. Sen lisäksi markkinoille on tullut näppäriä kasvivalaisimia, jossa led-poltin on jo valmiina. Itse suosin kukkaruukkuihin pistettäviä Venso ecosolution Sunlite led-kasvivalaisimia. Niiden käyttöikä on pitkä, laskin, että yksi led-valaisin kestää oikealla käytöllä (5 kk vuodessa: 12h/vrk) 15 vuotta.

Kasvivaloja kannattaa pitää päällä 12h vuorokaudessa. Kätevin tapa on kiinnittää valaisinjohtoon ajastin, joka käyttää valoa päälle esimerkiksi klo 8-20. Keväällä valotusmäärää auringon valon lisääntyessä voi käydä jo hieman tiputtamassa. Kasvivaloja ei kannata pitää päällä yhtäjaksoisesti, koska kasvit tarvitsevat myös vuorokaudessa pimeän lepojakson.

Kasvivaloa ei kannata laittaa ihan kasviin kiinni. Valotehokkuudesta (lm) ja kasvien valotarpeista johtuen, lampun etäisyyttä voi hieman säätää. Tämän vuoksi monet kasvivalot ovat varreltaan tai johdoltaan säädettäviä. Suositeltu etäisyys kasvin ylimmistä lehdistä on kuitenkin noin puoli metriä. Muista kuitenkin, että korkealla sijoitetun kasvivalon valoteho heikkenee huomattavasti.

Kasvivalojen käyttö on helppoa, kun talven ajaksi niputtaa kasvivalon alle useamman kodin viherkasvin. Samalla kasveille voi laittaa ilmankostuttimen päälle pakkaskuukausiksi.

Yhteenveto kasvivalon hankintaan kotioloihin:

• Valitse neutraali tai lämmin valkoinen kasvivalo, sen kelvin-arvo on 3300-5000. Tarkista polttimopaketin kyljestä, että valon väri on raikkaan valkoinen
• Jos tarvitset tehokasta kasvivaloa, sinulle on paljon kasveja, suuria kasveja ja vaalealehtisiä kasveja, valitse korkeampi lumen-arvo. Pienet lm-arvot ovat tarkoitettu kooltaan pienille kasveille sekä tummalehtisille kasveille.
• Tarkista ennen kasvivalon ostoa millaisia valotarpeita kasveillasi on. Jos kasvisi viihtyy auringossa, niin silloin se tarvitsee todennäköisesti talvella kasvivaloa. Varjon kasvit pärjäävät talvella ilman, jos sijoitat ne lähelle ikkunaa.
• Osta laadukkaita kasvilamppuja, ne kestävät ja ovat osa sisustusta pitkään.

T. Emmi DigiGardenista